FANDOM


Bookofthedeads

Väritettyä Kuolleiden kirjan kuvitusta hieraattisine vinjetteineen. Pitkään valkoiseen juhlakaapuun pukeutunut Vainaja uhraa ruokakukkuroita Osirikselle, manalan jumalalle.

Kuolleiden kirjalla tarkoitetaan sekalaista kokoelmaa uskonnollisia loitsuja, joita kirjoitettiin papyruskääröihin ja haudattiin palsamoitujen muumioiden mukana. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että päästäkseen tuonpuoleisen ikuiseen onneen vainajan oli vaellettava vaarallisten alueiden läpi ja voitettava siellä asuvat pahat henget lukemalla Kuolleiden kirjan loitsuja.

Kuolleiden kirjan esikuvana toimivat Vanhan valtakunnan aikaiset arkkutekstit. Tosin Kuolleiden kirja poikkesi arkkuteksteistä siinä mielessä, että arkkutekstit oli suunnattu vain faraolle, Uuden valtakunnan aikaisia Kuolleiden kirjoja haudattiin myös tavallisten kansalaisten mukana.

Käsite "Kuolleiden kirja" on modernien egyptologien 1800-luvun alussa kehittämä. Tämän loitsukokoelman alkuperäisen egyptinkielisen nimen sanatarkka käännös kuuluu "Loitsu, jonka avulla astutaan päivään".

Esimerkki tyypillisestä loitsusta Kuolleiden kirjassa:

Loitsu jonka avulla saavutaan Abydokseen ja päästään Osiriksen seurueeseen:
Sanat jotka Vainaja lausuu:
Oi te Abydoksessa olevat jumalat,
kaikki kokonaan,
saapukaa iloiten luokseni, suojelijoikseni!
Näette isäni Osiriksen,
jonka luona vierailen
ja josta olen astunut esiin.
Minä olen Horus,
Mustan ja Punaisen Maan Valtias,
olen ottanut voittamattoman tavoin
Äärettömyyden Hallitsijan,
Kahden Maan Valtiaan voiman,
voittamattoman,
jonka silmä on voitokas vihollisiaan vastaan,
joka suojelee sekä tulvalta pelastunutta isäänsä
että vihollisiaan vastaan taistelevaa äitiään,
äitiään,
joka näin karkottaa varkaat
ja rauhoittaa isänsä talon haltuunsa ottaneen Pahan.
Minut on tutkittu tuomioistuimen edessä
ja puheeni on todettu oikeudenmukaiseksi,
minulla on voimaa vihollisiani vastaan;
heidän tekonsa minua vastaan joutuvat
pyydystysverkkoon.
Minä olen Osiriksen poika,
isäni suojelee itseään atraimella.
(Yllä oleva versio perustuu Jaana Toivari-Viitalan käännökseen, Basam Books 2001. Loitsun kappalejako on kääntäjän tekemää lisäystä, alkuperäinen Kuolleiden kirja ei sellaista tunne.)