Muinainen Egypti

Muinainen Egypti oli vuosina 3100 e.Kr. – 30 e.Kr. Niilin laaksossa, Koillis-Afrikassa kukoistanut korkeakulttuuri. Se oli yksi vanhan ajan sivisaatioista ja yksi varhaisimpia korkeakulttuureja, jossa tunnettiin järjestäytynyt kirjoitusjärjestmatematiikka

Pääartikkeli: Esihistoriallinen Egypti

Ensimmäiset kansat saapuivat nykyisen Egyptin alueelle jo kymmeniä tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Myöhäisen jääkauden aikaan (n. vuonna 10 000 e.Kr.) Pohjois-Afrikka oli hedelmällistä ja savannimaista aluetta, jolla eli norsuja, leijonia ja virtahepoja. Tuo alue alkoi vähitellen aavikoitua ja muuttua Saharan autiomaaksi, ja siellä eläneet ihmiset siirtyivät Niilin rannoille.

Niilin laakson varhaisimmat esihistorialliset heimot eivät muodostaneet mitään yhtenäistä kulttuuria. Merimde Beni-Salamessa sijaitsee Egyptin varhaisin esihistoriallinen kulttuuri, jonka olemassaolosta on olemassa arkeologisia todisteita. Merimde-kulttuurin ihmiset eivät asuneet luolissa, vaan puoliksi maahan kaivetuissa kaislasta valmistetuissa majoissa. Tällaiset heimot elivät alkeellisissa metsästäjä-keräilijäkulttuureissa, ja he eivät viljelleet maata, mutta kasvattivat lampaita, vuohia ja sikoja sekä erinäisiä muita kotieläimiä. He valmistivat aaltokuvioituja keraamisia astioita ja piikivestä leikattuja kulmikkaita nyrkki-iskureita

Metsästäjä-keräilijäheimoilla oli jonkinlainen usko kuolemanjälkeiseen elämään, ja he hautasivat vainajansa asuinpaikkojen lähistöille sikiöasentoon aseteltuina, kasvot länttä kohti käännettyinä. Länsi symboloi tuonpuoleista ja sikiöasento kuvasti uudelleensyntymistä.

Tärkeitä uskonnollisia esineitä olivat savesta muotoillut lihavat, kasvottomat naishahmot. Vastaavia figuureja on ollut kaikissa esihistoriallisissa kulttuureissa. Naisfiguurit symboloivat hedelmällisyyttä ja ne uhrattiin upottamalla Niiliin vuotuisten riittien yhteydessä, mutta niiden todellista tarkoitusta ei tunneta. Vielä arvoituksellisempia ovat norsunluiset parrakkaat miesfiguurit. Niiden parta lienee toiminut faraon palmikoidun tekoparran edeltäjänä.

Egypti esidynastisella kaudella

Pääartikkeli:Esidynastinen Egypti

Egyptissä oli myöhäisellä neoliittisella kaudella (3000-luvulla e.Kr.) lukuisia heimopäälliköiden ja ruhtinaiden hallitsemia pieniä valtioita. Pikkuvaltioiden kansat sotivat keskenään, kukistivat toisiaan ja laajensivat elinalueitaan. Viimeistään 3100-luvulla e.Kr. Niilin laaksossa oli kaksi riippumatonta kuningaskuntaa: Ala-Egypti pohjoisessa ja Ylä-Egypti etelässä.

Vuonna 3100 e.Kr. Ylä-Egyptin kuningas Narmer hyökkäsi Ala-Egyptiin ja yhdisti nämä kaksi valtiota yhdeksi Egyptin valtakunnaksi. Tämä oli muinaisen Egyptin historiallisen ajan alku. Narmer avioitui Ala-Egyptin kuninkaan tyttären Neithhotepin kanssa. Narmer ja 300-luvulla e.Kr. eläneen historioitsijan Manethon mainitsema Menes (Meni) saattoivat olla sama henkilö. Manethon mukaan Menes hallitsi 30 vuoden ajan ja virtahepo surmasi hänet deltalla. On myös mahdollista, että Menes olisi ollut Egyptin ensimmäinen farao ja Narmerin seuraaja Horus Aha.

Aikakautta ennen valtakuntien yhdistymistä kutsutaan nolladynastiaksi. Sitä seurasivat 1. dynastia ja 2. dynastia, joista käytetään joskus myös nimitystä Thiniittinen kausi Egyptin silloisen pääkaupungin mukaan. Thinisiin raunioita ei ole ahkerista etsinnöistä huolimatta milloinkaan löydetty.

1. ja 2. dynastian tapahtumista on vain niukasti tietoa. Egyptiläinen kirjoitusjärjestelmä muotoutui tuolloin, ja uusi hautarakennustyyppi, mastaba, otettiin käyttöön. Mastaba oli eräänlainen vanhan valtakunnan aikaisten pyramidien esiaste.

Kahden ensimmäisen dynastian kuninkaat haudattiin pääsääntöisesti Abydosiin hautausmaalle. Faraon hautajaisten yhteydessä hänen palvelusväkensä uhrattiin, jotta he voisivat palvella valtiastaan tuonpuoleisessakin. Palvelijat surmattiin muuraamalla heidät umpinaiseen tilaan, jossa ei ollut ovia, ikkunoita tai mitään muutakaan ulospääsyä. He menehtyivät nälkään, janoon ja tukehtumalla.